Eläimet

Vakioporukkaamme kuuluu reilu parikymmentä eläintä. Kesäaikana määrä saattaa nousta yli kolmeenkymmeneenkin, kun poikasia syntyy ja kesäksi joukkoomme saattaa livahtaa muutama vieraileva tähtikin.

Hevosia meillä on kaksi, eikä enempää ole tulossa. Työssäkäyvinä ihmisinä ei aikamme millään riittäisi enää kolmannelle hevoselle, eikä kyllä tilaakaan ole, talli on ihan täynnä.

Tahma.

Tahma

Molemmat tammat ovat nyt 16-vuotiaita. Ne ovat tehneet kilpauransa ravureina ja sen jälkeen ne siirtyivät minulle ratsukäyttöön. Lämminverinen The Bellydancer, eli Tahma on itseriittoinen prinsessa, joka valikoi seuransa. Varsinainen nirppanokka siis. :) Herkkusuun vikaa löytyy kuitenkin sen verran, että makupalan tarjoaja saa Tahmasta yleensä kaverin itselleen salamannopeasti. Tahma on ratsuna mainio, tosi huonolle päälle sattuessaan äärimmäisen hankala ja tammamainen mutta jos hänellä sattuu olemaan hyvä päivä, kaikki sujuu kuin tanssi. Hieman ailahteleva luonne siis kyseessä... ;) Ajan Tahmalla myös kärryillä jonkun verran ja talutusratsastksessa Tahma kantaa pienintäkin ratsastajaa varovasti ja kärsivällisesti selässään.

Tahma.

Solinda.

Solinda.

Suomenhevonen Solinda on lempeä ja suloinen kuin suuri nallekarhu. Äärimmäisen kiltti, mutta ratsastessa herkkä ja kekseliäs tamma on kaikkien niiden suosikki, jotka sillä ovat sillä joskus ratsastaneet. Solinda sopii pienen kokonsa takia myös lapsille ratsuksi, mutta on kuitenkin niin vanttera ja voimakas, että sillä voivat ratsastaa myös aikuiset miehet. Solinda sopii myös harjoittelukappaleeksi, kun opetan hevosten hoitoa. Se seisoo kärsivällisesti tuntitolkulla paikallaan, kun sille puetaan satulaa, suitsia, valjaita, jalkasuojia ja loimia... Maailman hurmaavin otus siis kyseessä!

Solinda

Ensimmäinen lampaamme oli Maija, joka vietti ensimmäiset pari vuotta vuohimummojen seurassa ja sen jälkeen sai itselleen oman rakkaan, pässin joka sai nimekseen Mutikainen. Pariskunta on saanut jälkeläisiä useita kertoja. Lampaita pidämme lähinnä villan takia, mutta karitsoja syntyy tasaiseen tahtiin, eli myyntiin ja pääsiäispöytään saakka niitä riittää.

Keväällä 2011 meille syntyikin vain yksi karitsa, vaikka Maija-lampaan vatsanympärys enteili aivan muuta. Arvelin tiineyden loppuaikoina tulokkaita olevan ainakin kaksi, jopa kolme. Metsään meni, tulokkaita oli vain yksi, ISO ja reipas pässikaritsa Seppo syntyi 4.5. ja jo pariviikkoisena on osoittanut tomeran luonteensa puskiessaan ja leikkiessään hippaa Lahja-isosiskonsa kanssa.

Seppo noin tunnin ikäisenä.

Lahja ja Maija.

Mutikainen

Isä ja poika, Armas ja Mutikainen.

Elmeri muutti meille toukokuussa 2011 Alavudelta, jossa se oli asunut ihan pikkuisesta vasasta saakka. Vaikka meillä ei ennestään poroista ollutkaan kokemusta, on yhteiselo sujunut rauhallisen pojan kanssa kuin tanssi. Elmeri on ihmisrakas ja ystävällinen 4-vuotias nuoriherra. Olen toivonut poroa jo kauan ja muutaman "vesiperän" jälkeen viimein oma sarvipää löytyi. :)

Elmeri on vielä nuori poika ja toivottavasti yhteistä taivalta tämän sarvekkaan hurmurin kanssa on vielä pitkään edessäpäin.

Kanoja pidämme herkullisten kananmunien takia, jos on tottunut syömään omien "vapaiden" kanojen munia, ei kaupan munia mielellään osta kuin äärimmäisessä hädässä. Kananmunien suhteen olemme omavaraisia ja niitä riitttää tutuille ja ystäville viemisiksikin. Kanat ovat myöskin loistavia kompostoreja, ne syövät lähes kaiken, mitä niille eteen heittää. 
Kanojen kesävuokraus on osoittautunut myös suosituksi, joten kesäaikaan näitä kotkottajia onkin matkannut sinne tänne ihmisten iloksi.

Aloitimme kanojenpidon maatiaisilla , joita meillä on edelleen muutamia ja sen jälkeen meille tuli Chaboja, japanilaisia kääpiökanoja ja sen jälkeen vielä lisäksi silkkikanoja. Tulevaisuudessa meillä on toivottavasti chabotipuja jatkuvasti myynnissä. Mieleni tekisi ottaa vielä joku oikein suurikokoinen rotu, vaikkapa Brahmapariskunta. Kanat vievät totaalisesti mennessään, ihania nämä kotkottajat. :)

Silkkikukko Aaron.

Omien kanojen munia.

Chabokana Kaiku

Pieni silkkitipu.

Chabokukko Kustaa ja kanat Kaino ja Kielo.

Kalkkunat Vieno ja Vilho (joka on kylläkin tyttö) tulivat meille keväällä 2012. Ennakkoluuloni kalkkunoista ovat karisseet kertaheitolla näiden kavereiden myötä! Kalkut ovat uteliaita, seurallisia ja kovin ystävällisiä. Pieninä ne asuivat ankkojen ja kanojen kanssa samassa aitauksessa, nyt suuremmiksi kasvettuaan ne muuttivat ankkakavereidensa kanssa Elmerin aitaukseen ja nokkivat poron ruoka-astiasta suuhunsa minkä saavat. :) Tosin Elmerikin käy maistelemassa kalkkunoiden ruokia, joten vuoroin vieraissa. . .

Kalkkunat Vieno ja Vilho

Ankat Aprilli ja Pulmu tulivat meille vain muutaman päivän ikäisinä ja ovat kevään aikana venähtäneet isoiksi ankoiksi. Hauskat räpyläjalat viipottelevet tämän tästä vapaana pihalla ja vaakkuen kipittävät perässäni joka paikkaan. Hurmaavia ja kilttejä kavereita nämä kaksi.

Ankkapariskunta Aprilli ja Pulmu.

Pupuja on montaa väriä ja kokoa. Pupulassa on sekarotuisia pitkäkorvia, kääpiöluppa ja suurikokoinen ranskanluppakani. Tällä hetkellä (maaliskuussa 2012) pupuja on kaksitoista. Ensimmäinen kanimme Pipsa tuli meille neljä vuotta sitten ja eli meillä seitsemänvuotiaaksi asti. Pupupienokaisia syntyy lisää silloin tällöin, osa jää meille ja osalle etsitään uudet kodit. Pupuja myös vuokrataan kesällä lasten ja aikuistenkin riemuksi. Katso lisätietoja vuokrapupuista "TOIMINTA"-osiosta. Myös myytäviä pupuja voi kysellä!

Pipsa

Ruska

Viiriäisiä meillä on vaihteleva määrä, mutta kuitenkin sen verran, että munissa pysytään! Tiesitkö, että viiriäisen muna ei sisällä lainkaan kolesterolia ja että siinä on mm. rautaa moninkertaisesti kananmunaan verrattuna, vaikka on niin pikkiriikkinen.

Koiramme Lida on adoptoitu Viipurista meille reilu kaksi vuotta sitten. Laiha, takkuinen ja epäluuloinen koiraneiti on muuttunut kovasti edukseen ja opettelee nyt luottamaan vieraisiinkin ihmisiin. Lida luultavasti pyörii kesäaikaan tallilla harjoittelemassa ihmisiin tutustumista. Lida on hurmannut meidät sydämellisellä luonteellaan ja persoonallisella olemuksellaan.

Lida

Nemi-kissa on (hieman) hemmoteltu sohvaperuna, joka ei nenäänsa viitsi pistää ulos, ennenkuin elohopea on mittarissa reilusti plussan puolella. Nemi on maailman ystävällisin kissa joka rakastaa lapsia ja aikuisia, varsinkin niitä, jotka jäksavat silitellä häntä loputtomiin...

Silkki tuli meille alkusyksystä 2012. Silkki on hurmaava ja kaunis, kaikille ystävällinen nuori kissaneiti. Silkki tulee hyvin toimeen Lidan kanssa, Nemin kanssa meinaa tulla välillä jotain kahinaa, mutta saman katon alle nämä molemmat kissat mahtuvat hyvin, jopa samalle ruokakupille joskus... ;)

Nemi

Silkki

Tallimme on pieni, mutta ihan toimiva. Tilat on neljälle hevoselle, mutta lampaat ja linnut sekä puput vievät kaksi karsinaa, eli talli on aika täynnä. :) Tallimme on melko uusi, rakennettu vuonna 2008. Olen toivonut omaa tallia niin kauan, kuin jaksan muistaa ja nyt minulla on sellainen! Olen huomannut, että hevoset viihtyvät pienissä ympyröissä loistavasti. Kun talli on pieni, ja ratsastajiakin käy vain satunnaisesti, on tunnelma tallilla rauhallinen.  

Tallin käytävältä.

Solinda syömässä iltaheiniä.

Tallin edustalta Pääsiäisen aikaan.